VILLE KOMSI
ehdokas
Tractatus polito-oeconomicus
eli koron ja aikajänteen merkityksestä taloudellisille ratkaisuille ja ihmisen ymmärrykselle
-- (1) etäinen usva
Käsitteellisesti katson,
ett' on aivan oikein panna
painoa ajan menolle:
vuotten vierinnälle,
kertautuville kuluille,
tuleville tuotoillekin.
Helppo on tätä hokea,
vaan on vaikea sanoa,
millä katsois' kertoimella
etäältä vastaan tulevaa...
Millä mielellä samota
kohti usvan umpimetsää,
outoa ja kartatonta,
kun jo kymmenvuotistaival
tuottaa tuskaa, turhauttaa..?
Pitemmälle kunhan kuljet,
polunpätkän löytäneenä
keinon kohta taas kadotat,
arvailet ja etsiskelet,
valintojasi valitat!
-- (2) hetken hulppeus
Nyt mä jyrsin leivänkyrsää,
asioita arvottelen,
pureskelen, punniskelen:
omenoita, ostereita,
tallukoita, kännyköitä.
Kanniskelen viinaksia,
liehuttelen liinaksia,
konevoimalla korskun.
Mik' on tarpeen ja kenelle?
-- (3) kilvan kirous
Näreet näin on näillä mailla,
kuinka lienee naapurissa?
Kauhea kisa käsillä;
ahkeruus aseena olkoon,
taitavuus tueksi tulkoon,
huiputus hyveestä käyköön,
häikäily häpeään jääköön
kauppakilvan kiertehessä,
hullunmyllyn jauhaessa...
Kaiken aina kasvaessa,
pörssiarvon paisuessa,
käyvän hinnan kiivetessä
hyvin pyyhkii, kiljahdellaan;
aivan ulvotaan ilosta.
Päivän vihdoin päättyessä
pelikortit paljastetaan,
kansantulo katsastetaan,
omistukset ounastellaan,
valotetaan valtasuhteet,
tositilanne tajutaan.
Voi tätä hirveää hätäämme:
viimeksi vierasko nauraa??!
-- (4) suunnittelun sumeus
Suvea mä suunnittelen
kohtuullisin taustatiedoin.
Syksystä epäröin inttää,
talvesta vähät välitän.
Kyselepä muiden mieltä.
Huomaat: alkaa arvaaminen
vaivaisella varmuudella --
urheileva uskottelu,
huikeneva hurskastelu,
jankutus, julkinen jupina.
-- (5) oman elannon ylistys
Mik' on tärkeintä tänäpä
tulevaisuuden turvaksemme?
Maito, juusto, mallasohra,
sanoo - tietty - maalaisjussi.
Sellunkeitto sitä parempi,
kehuskelee kuitukokki.
Ytimiä ylistetään,
hakettajaa hämmästellään,
mikropiirit muistutetaan...
Rantakansan keskuudessa
puhumatta pullo kiertää.
Mistä nytten leipä lähtee,
mistä palkka parhaimmaksi
itsekullekin ylenee,
siitä saavat kaikki polvet
meitä muistella hyvällä;
täten väittää yks' ja toinen,
kukin itsensä eduksi.
-- (6) tuleva tarjotin
Kenpä tietää, mistä mahtais'
jälkipolvi meitä kiittää
taikka moittia maristen,
jos se tietäis', mill' ois' voinut
tarjotinta täydennellä,
mitä jättää taikka ottaa?
Valittavaa voispa jättää
jälkisuvun järjestellä,
elämässään etsiskellä,
ihan itse arvostella..!
Kuka tietää senkään, kuinka
tarjottimella tavaran
valikoimaksi varatun
saisi parhaiten pysymään?
-- (7) viittojen vähyys
Jospa siis jokunen polku
kulkeaksemme tulevaan
onkin alkuun viitoitettu,
vasiten valittavaksi
suuntakilvellä somattu,
väylät varmaan haarautuvat -
usein arvattavasti,
useammin arvaamatta.
-- (8) vastuu valinnoista
Tiedätkö tuhannen vuotta,
kuinka tänäiset tekosi
pitkin matkaa vaikuttavat?
Tuskin tiedät, kuomaseni,
kuka kummoinen oletkin.
Silti sitovat sinua
jonkinmoiset velvoitukset
jälkipolvien edessä
perustella päätöksesi.
Riittääkö, ett' runsaastikin
viisi vuotta rehvastellaan
taikka hieman kauemminkin
maksupuolta myöhästetään?
Mitä lausut, mieti tarkkaan
näitten näreitten tykönä,
katajien katvehessa!
-- (9) kummallinen korkolasku
Päähäs' paina: pankin taito
arvella edullisuutta,
päätellä päteväisyyttä,
laskea lapasten lukua
nojaa korkohon korolle,
prosenttien poikimiseen,
sadannesten saavutuksiin.
Muistatko sen vanhan vitsin,
jossa penni possuun pantu,
sieltä kirjaan kiikutettu
vuosisatain vieriessä
kolikkoina kultaisina
tornin lailla tuottoisasti
kasvaa maasta kuuhun asti?
Uskot tuohon, taikka et,
meidän kesken myöntänet
että monta arvausta,
ehtoa ja oletusta
liittyy tässä tiukkaan tietoon -
että sateenkaaren päästä
aarrearkun etsiminen
voiskin vallan kannattavaa
olla samassa sadussa...
-- (10) lähiranta, kaukoranta
Totta on ja tunnettua:
varpaat varsin on lähellä,
kenties käynnistä kipeät,
isot, pienet tai huterat,
omaa puuta, sallinette,
lihaa, luuta, orvaskettä,
sarveiskynttä, hermonpäätä,
tosituttua tavaraa --
helpot laskea hetikin,
mitata ja määritellä.
Utuisempi ulapan ääri,
kareisempi kaukoranta.
Siellä metsä heiveröistä,
jos on silmään luottamista
pieni on pisinkin honka.
Tiedätkö nyt varmuudella,
minne venhoa vedätät?
-- (11) kutistava kiikari
Muista vielä vanha vitsi:
kaava toimii toisinpäinkin.
Suunnaton sorea sampo,
vuorimainen vilja-aarre -
taikka taivaan tuhkatulva,
paha varjon valtakunta,
jos on kaukana edessä,
vastaa pennin pyöritystä
tämän päivän katsannossa.
Niin on käypä kirjanpito,
että kova korkokanta
kiikarissa kutistelee
vastaisuuden vaikeudet;
ilot, surut, ihmetykset
vääntää varsin vähiksi.
-- (12) tavallinen taju
Talonpoika tuumiskelee
raapii päätä, arvaa säätä,
tieteen käytäntö kovempi.
Helpostipa huomaa, että
kilpatieteen kiikarissa,
oppineissa laskelmissa,
näissäkin näpertelyissä
nenä on linssejä lähinnä,
kaukoranta pelkkää pilaa:
jouluun saakka porsas elää...
Saattaisiko yhtä kaikki
yksinkertainen eläjä
pitemmälle nähdä joskus --
nokittaa pahat pelurit?
En mä tiedä, en en en.
Kunhan tässä kyselen.
-- (13) viisastelun väkipakko
Pakko on kaikkien pelata
yhtä päätä yksin säännöin.
Muutoin on ulkona uralta
tyhmäksikin tuomittuna.
Näin sen väittää vanha kansa,
varmemmasti nuoret nulkit.
-- (14) markkinat mainioina
Oi, on meidän myönnettävä:
kilpailu on kaikitenkin
ihmiskunnalle iloksi --
kun se pysyy kohtuudessa,
avoimena, armoisena.
Lisää myönnän, älkää menkö:
markkinoiss' on riuska renki
kun ei ryhdy keisariksi,
aivan yksin ylpeäksi
isännäksi itsekkääksi...
kunhan eivät vallan alla
joudu pienet poljetuiksi,
kanavatkin kaapatuiksi,
tietotaidot teljetyiksi,
avaimet anastetuiksi
suurten firmojen sovulla.
-- (15) lähtökohdan lämmitys
Täten on siis tähkäpäätkin
Närein lailla näillä mailla.
Pitäisipä oikein antaa
painoa ajan menolle,
kertautuville kuluille,
tuleville tuotoillekin,
nykyhetken nähtäville,
etäisyyden aavisteille.
-- (16) olematon olevainen
Määrittele mulle "oikein"!!!
Kysyy järki: mit' on korko?
Tuohan taikoo taivaanrannan,
jonne katse kauimmillaan
yleensä voi entää, yltää.
Taivaanrannan tuolla puolla
satumaailman menninkäiset,
kääpiöt ja jättiläiset
saavat itse itsestänsä
huolta kantaa kaikkinensa.
Jotain vaikka arvaisimme,
ei se kuulu huoleksemme.
Ylipitkä aikaväli
ei ole valttia puheessa,
päätännässä päällimmäisnä.
"Realismin" rautasaksi
leikkaa löysät lässytykset,
voivotukset, vuodatukset,
mutta myös vakavat sanaset.
-- (17) reipas riskinotto
Ei se pelaa, joka pelkää,
huutaa meille Hurja-Heikki.
Ei näy tähtikartastossa
ainuttakaan myytävänä,
huomauttaa Tyhmä-Tyyne,
perusteetta noin nimetty.
-- (18) arvailut ja aavistukset
Vaikk' on meidän jälkeläiset,
ihmisnaamat arvatenkin,
tulevaisten tuntumassa
satukansan keskuudessa,
heistä tuskin tietoisina
uniamme uneksimme...
Ripauksen viisautta,
kohtuutta ja oikeutta,
tarpeen myötä rohkeutta
voisin silti ottaa vastaan
jos on tarjolla todesti -
oivallusta nähdä kauas
sivuseikkojen lävitse,
aavistella olevaista
vuositaseiden välitse.
-- (19) aatosten arvo
Eikä liene komeaa konetta
helmitaulusta parempaa
tänään vielä tuumailtukaan,
joka itse arvais' ottaa
sellaistakin laskeakseen
jot' ei ihminen osoita.
Näin jos on, niin paikoillansa
annas olla kurjan kallon
aivoinensa, poimuinensa,
erehtyvin' aisteinensa.
Joskus voit siunata sitäkin.
-- (20) samoajan saattosanat
Unohduksen ullakolle
älä änge aivan oitis
mitä kuulet kerrottavan,
vaikka otsaasi rypistät.
Takaraivon taipehissa
säilö muutama murunen
näkökohdista noloista,
varoittavista ja pahoista
kuin myös kiusan kääntehistä,
huomioista harmikkaista.
Turha silti tuijottaakaan
pelkojen peräkamariin,
hätääntyä kaiken aikaa,
aristaa askelta jokaista.
Viisaus valintojamme
ehkä ohjaa onneksemme
-- jopa jälkipolvienkin --
kun ei anneta itaran
taskulaskimen tuhota
tervettä tajua tyystin.
Vaisto vahtikoon älyä,
äly tunnetta tukekoon
uudestaan ja uudemmasti.
Päättely sitä parempi
mitä laajempi näkemä.
Tuon kun huoletta hyväksyt,
luota sitten luojan kouraan,
historian hoivaukseen,
tieteen tiukkaan tuntemukseen,
ajatteluun, oivallukseen,
mihin mahdatkin paraiten.
Vastuutasi väistämättä
kanna kuormasta osasi,
teiden risteyksessäkin
toimi tuntosi tavalla.
Muuten murheitta elele,
hymyile ja rallattele,
anna auringon yletä.
|